Otsikko voi kuulostaa omituiselta, mutta tällainen kysymys herää animaattorin mielessä kun tarkastellaan työkalujen jatkuvaa kehittymistä. Varsinkin Blender 3D-ohjelma on ottanut viime vuosina rutkasti harppauksia kohti 2D-animaatio-työkalua, kun Grease Pencil työkalu on saanut paljon huomiota ja kehitystyötä osakseen.
On varsin mielenkiintoista nähdä millä tavalla 2D:n tekeminen muuttuu kun käytössä on ohjelma joka on samalla myös 3D-työkalu. Se on ainakin selvää, että massan ja volyymin hallinta muuttuu helpommaksi kun 2D-tekemisen taustalla voidaan koko ajan käyttää 3D-malleja referensseinä. Myös perspektiiviin piirtäminen helpottuu huomattavasti ja erilaisia kamerakulmia ja polttovälejä on nopea testailla 3D:nä ennen 2D-piirrosten tekemistä siihen päälle.
Blender kykenee myös erilaisiin fysiikkasimulaatioihin, joten vaikka pomppivan kappaleen referenssianimaatio on helppoa luoda taustalle. Voidaanko esimerkiksi Soft Body -ominaisuuksia hyödyntää järkevästi myös 2D-animaattorin työssä on mielenkiintoista nähdä. Uskoisin niiden sopivan mainiosti esimerkiksi toissijaisten liikkeiden (secondary motion) automaattiseen luomiseen; hahmon korvat voivat tekniikkaa käyttämällä jatkaa heilumistaan automaattisesti hahmon pysähdyttyä.
Yksi Grease Pencilin heikkous oli aiemmin automaattisen inbetween-toiminnon puute, eli periaatteessa joka freimi piti piirtää erikseen. Siihenkin on nyt tullut korjaus uusimmissa versioissa. Ohjelma osaa interpoloida liikkeet niin kauan kuin kynänjäljen verteksien määrä pysyy samana. Sen puolestaan saa pysymään samana jos käyttää viivan muutoksiin scultping-työkaluja.
Nämä uudet työkalut tuovat 2D-animaatioon upeita mahdollisuuksia. Elämme jännittäviä aikoja!