Englanninkielen sana ”animation” on varsin mielenkiintoinen. Substantiivina se tarkoittaa yksinkertaisesti elävää ja virkeää, eikä siis välttämättä liity mitenkään elävän kuvan taiteenlajiin. Tämä elävä ja virkeä kuvaa kuitenkin tietyssä mielessä hyvin myös liikkuvan kuvan animaatioprosessia, jossa liikkumaton tehdään eläväksi.
Kun puhutaan animaatiosta taiteenlajina, voi sen määritellä melko aukottomasti seuraavalla tavalla: Liikkeen illuusion synnyttäminen näyttämällä sarjan peräkkäisiä staattisia kuvia. Tuosta määritelmästä tosin saattaa huomata, että se sopii myös tavalliseen elokuvaan, joten jos määritelmä halutaan rajata vielä vähän tarkemmin pelkästään siihen mitä ymmärrämme animaatiolla, voidaan määritelmään kenties lisätä seuraavaa: Liikkeen illuusion synnyttäminen sarjasta peräkkäisiä staattisia kuvia, joiden sisältöä manipuloidaan kuvien teon välissä.
Pohjimmiltaan animaatio on muutosta ajassa. Jos aika kuluu, mutta mikään ei muutu, emme katsele animaatiota. Jos aika ei kulu, mutta kuvat muuttuvat, katselemme kenties sarjakuvaa, mutta emme animaatiota. Koska animaatio on muutosta ajassa, ymmärrämme että keskeistä animaation kannalta on juuri ajan kuluminen ja muutoksen määrä; miten paljon freimejä on tiettyjen muutosten välissä ja toisaalta miten suuria muutokset ovat visuaalisesti.