Animaatio on mielenkiintoinen taiteenlaji siltä osalta, että sen tekemiseen on paljon erilaisia tekniikoita, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä artikkelissa käydään läpi yleisimpiä animaatiotekniikoida ja niiden hyviä ja huonoja puolia.
Stop motion-animaatio:
Stop motion -nimi viittaa mihin tahansa animaatioon, joka kuvataan kameralla freimi freimiltä. Jokainen ruutu siis tallennetaan erikseen ja ruutujen välillä liikutetaan animoitavaa maailmaa ja sen hahmoja haluttuun asentoon seuraavaa freimiä varten. Kun tallennetut freimit toistetaan peräkkäin esimerkiksi tietokoneohjelman avulla, syntyy illuusio liikkeestä.
Esimerkkiteos: Painajainen ennen joulua (Nightmare Before Christmas)
Hyvät puolet:
-Perus toteutustapa on helppo ymmärtää
-Sopii usein ensimmäisiin animaatiokokeiluhin
-Maailmojen ja hahmojen luominen ei vaadi yhtä paljon teknistä tietämystä kuin monessa muussa animaatiotekniikassa
Huonot puolet:
-Erittäin työläs ja aikaavievä tekniikka, sillä jokainen freimi on kuvattava erikseen
-Vaatii kameran
-Laadukas lopputulos vaatii paljon harjoittelua ja ymmärrystä etenkin ajoituksen suhteen
Selluloidianimaatio (kutsutaan myös nimellä Cel-animaatio):
Selluloidianimaatio on perinteinen tapa tehdä piirrosanimaatiota piirtämällä läpinäkyvin selluloosa-arkkeihin piirrosanimaatiossa muutoin tarvittavan suuren työmäärän vähentämiseksi. Käyttämällä näitä selluloidi-liuskoja animaattoreiden ei enää täytynyt piirtää jokaista kappaletta uudelleen ruutu ruudulta, vaan liikkumattomat kappaleet voitiin piirtää erilliselle selluloidiliuskalle ja jättää paikoilleen samalla kun vain liikkuvat kappaleet piirrettiin uudelleen fremi toisensa jälkeen. Nykyään selluloidianimaatio on muuttunut harvinaisemmaksi tekniikaksi tietokoneanimaation yleistyttyä.
Esimerkkiteos: Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937)
Hyvät puolet:
-Vähemmän työläs tekniikka puhtaaseen piirrosanimaatioon verrattuna
Huonot puolet:
-Työläämpi ja vaikeammin kontrolloitavissa kuin tietokoneanimaatio
-Vaatii kameran
-Vaatii erinomaista piirustustaitoa ja hahmotuskykyä
Rotoskooppaus (rotoscoping):
Rotoskooppauksessa piirretään elävän videokuvan päälle freimi kerrallaan. Se mahdollistaa erittäin realistisen animaatiojäljen, koska liikkeet jäljittelevät elävää kuvaa.
Esimerkkiteos: Waking Life (2001)
Hyvät puolet:
-Ei vaadi erityisen hyvää piirustustaitoa
Huonot puolet:
-Erittäin työläs
-Animaatiolle tyypillinen liioittelu puuttuu, mikä voi saada työn vaikuttamaan hengettömältä
Pala-animaatio:
Perinteisessä pala-animaatiossa animaatio luodaan kartongista tai paperista leikattuja paloja liikuttelemalla. Se oli suosittu animaatiotekniikka ennen tietokoneanimaation yleistymistä. Pala-animaatio on vähemmän työläs kuin piirrosanimaatio, mutta myös sen ilmaisu on rajoitetumpaa ja niukempaa.
Esimerkkiteos: Ensimmäinen South Park animaatio, South Park and the Spirit of Christmas tehtiin kartonkipalojen avulla. Sarja siirtyi myöhemmin käyttämään Power Animator ja Maya -tietokoneohjelmistoja.
Hyvät puolet:
-Vähemmän työläs kuin selluloidianimaatio
Huonot puolet:
-Ilmaisultaan rajoittuneempaa ja yksiuloitteisempaa kuin piirrosanimaatio, esimerkiksi litistyksen ja venytyksen tekeminen työlästä (vaatii uusien palojen tekemisen)
-Perinteinen pala-animaatio vaatii kameran, joskin ne tehdään nykyään useimmiten puhtaasti tietokoneella
Nukkeanimaatio:
Nukkeanimaatiossa animoidaan nimensä mukaisesti nukkehahmojen avulla. Se on stop motion -tekniikka, eli jokainen freimi kuvataan erikseen ja ottojen välillä nukkejen asentoja muutellaan halutulla tavalla. Asentojen luomisen helpottamiseksi nukkejen sisällä on usein jonkinlainen metallinen tukirakenne, joka jäykistää raajoja sen verran, että ne pysyvät paikallaan ottojen välissä.
Esimerkkiteos: The Tale of the Fox (1930)
Hyvät puolet:
–Intuitiivinen tapa animoida
-Hahmojen kehonkieli hyvin hallittavissa
Huonot puolet:
-Hahmojen kasvonilmeet ovat yleensä hillitympiä ja vaikeammin hallittavissa kuin muissa animaatiomuodoissa
-Vaatii huolellisesti valmisteltuja nukkeja tukirakenteineen ja kameran
-Vaatii valoja ja valosuunnittelua
Vaha-animaatio:
Esimerkkiteos: Wallace & Gromit: Kanin kirous (2005)
Vaha-animaatiossa animaatiohahmot ja maailma luodaan vahasta. Koska vaha on vapaammin muokattavissa kuin esimerkiksi animaationukke, voi sen avulla luoda ilmaisullisesti rikkaampaa ja monipuolisempaa animaatioita.
Hyvät puolet:
-Vaha on paremmin muotoiltavissa kuin nukke tai paperinpalat ja mahdollistaa siten monipuolisempaa ilmaisua
-Hahmojen luominen on suhteellisen helppoa ja intuitiivistä
Huonot puolet:
-Vaha voi joskus menettää muotoaan tahtomatta, esimerkiksi raaja voi painua alaspäin vähitellen jos sitä ei ole tuettu jotenkin.
-Vaatii kameran
-Vaatii valoja ja valosuunnittelua
2D-tietokoneanimaatio:
2D-tietokoneanimaatiolla tarkoitetaan kaikkea tietokoneella tehtävää kaksiuloitteista animaatiota. Yleisiä tekniikoita ovat esimeriksi tietokoneistettu pala-animaatio, tietokoneistettu piirrosanimaatio ja vektorianimaatio. Tietokoneanimaatio mahdollistaa tehokkaan työskentelyn, sillä tietokone voidaan laittaa huolehtimaan välifreimeistä animaattorin keskittyessä loppuasentojen luomiseen. Tietokoneanimaatiossa voidaan myös kokeilla erilaisia vaihtoehtoja nopeasti ja helposti ja pieleen menneet kohdat on helppo korjata.
Esimerkkiteos: Bob’s Burgers TV-sarja (Flash-animaatio)
Hyvät puolet:
-Tehokasta ja nopeaa
-Ammattimainen jälki helpompi saavuttaa kuin monessa muussa animaatiomuodossa
-Ei vaadi kameraa eikä valoja
Huonot puolet:
-Vaatii tietokoneohjelmistojen opettelua, mikä voi viedä runsaasti aikaa ohjelmasta riippuen
-Enemmän teknistä ja vähemmän intuitiivistä kuin jotkut analogiset animaatiomuodot
-Vaatii tietokoneen
3D-animaatio:
3D-animaatiossa animaatio luodaan tietokoneella kolmiuloitteisessa ympäristössä. Kappaleilla on aidosti kolmiuloitteinen muoto, mikä tarkoittaa sitä että niitä voidaan tarkastella vapaasto kaikista suunnista illuusion särkymättä. 3D-animaatio on animaatiotekniikoista teknisin ja vaatii usein runsaasti harjoittelua. 3D-animaation valmistusprosessiin kuuluu 3D-objektien mallinnus, teksturointi, riggaus, valaisu, itse animointi, renderöinti ja kompositointi.
Esimerkkiteos: Up -kohti korkeuksia (2009)
Hyvät puolet:
-Ei vaadi piirtotaitoa
-Kun hahmot ja kappaleet on kerran saatu luotua, niitä voidaan käyttää uudelleen ja uudelleen ja tarkastella kameralla vapaasti joka suunnasta
-Ei vaadi oikeaa kameraa eikä valoja
Huonot puolet:
-Erittäin teknistä ja vähemmän intuitiivistä kuin moni muu animaatiomuoto
-Vaatii runsaasti opettelua
-Renderöinti voi olla hidas prosessi riippuen tarvittavista laatuasetuksistä
Motion Graphics (kutsutaan myös nimellä mograph) -animaatio:
Motion graphics -animaation määrittely ja rajanveto voi olla hieman haastavaa, mutta yleensä termillä tarkoitetaan nykypäivänä sellaista animaation alalajia, jossa ei keskitytä hahmovetoiseen tarinankerrontaan, vaan ilmaisua pyritään yksinkertaistamaan keskittymällä typografiaan, muotoihin, tilaan ja väreihin. Graafinen suunnittelu onkin tärkeässä roolissa mograph-animaatioissa. Useimmiten motion graphics -animaatiot luodaan tietokoneella ja ne soveltuvat hyvin esimerkiksi tehokkaaseen ja selkeään informaation välitykseen.
Hyvät puolet:
-Pelkistää ilmaisua ja välittää informaatiota tehokkaasti
-Suhteellisen vähätöistä moneen muuhun animaatiomuotoon verrattuna
Huonot puolet:
-Joskus kylmää ja kliinistä hahmovetoisempiin animaatiohin verrattuna
Valkotaulu-animaatio:
Valkotaulu eli whiteboard-animaatiossa ei animoida sanan perinteisessä merkityksessä, vaan siinä piirretään kuvia alustalle samalla kun kamera nauhoittaa prosessia. Valkotauluanimaatioita käytetään monesti esimerkiksi kaupallisten viestien tukena, sillä ne luovat visuaalista mielenkiintoa puhuttuun viestiin hyvin kustannustehokkaalla tavalla. Valkotauluanimaation tekeminen vaatii hyvää piirustustaitoa, joskin sitä voidaan nykyään luoda myös puhtaasti tietokonetekniikalla, jolloin piirtämisen tukena voidaan käyttää referenssikuvia.
Hyvät puolet:
-Kustannustehokasta ja nopeaa
Huonot puolet:
-Syntyvät kuvat ovat staattisia
-Vaatii hyvää piirustustaitoa
-Perinteinen tekniika vaatii kameraa
Anime:
Anime on Japanissa syntynyt tapa tehdä animaatiota. Sen määritelmä ei ole yksiselitteinen, mutta usein animeen liitetään värikkäät henkilöhahmot, joiden silmät piirretään suurikokoisina. Myös fantastiset tarinat ja suuret, pitkään kestävät kamppailukohtaukset ovat usein animelle tyypillisiä. Se on monesti suunnattu aikuisille ja voi sisältää lapsille sopimattomia kohtauksia. Animen animaatiotyyli on monesti säästeliäs, sillä kuvat voivat kestää melko pitkäänkin ilman että animaatio muuttuu merkittävästi. Animea piirretään sekä käsin että tietokoneella.
Hyvät puolet:
-Usein piirrosanimaatioiksi kustannustehokas ja säästeliäs tapa kertoa tarinoita
Huonot puolet:
-Vaatii kohtalaista piirustustaitoa